Kuntien palveluita tuotetaan nykyään paljon ostopalveluna kolmansien osapuolten tuottamana. Ulkoistaminen on joissain tilanteissa hyvä ajatus ja joskus jopa ainoa järkevä ratkaisu. Kaikkea ei kannata tehdä itse, vaikka miten tekisi mieli. Joka sopimusta tehtäessä on kuitenkin otettava huomioon myös liuta muitakin asioita kuin hinta. Ehkä ihan ensimmäiseksi se, että oletko sinä palvelua ostavana asiakkaana se kuningas vaiko se yritykseen sijoittanut rahoittaja. Se kertoo jo paljon yrityksen kulttuurista ja yhteisestä tulevaisuudesta. Ja mitä isompi ulkoistus, sitä isompi sopimusdokumentti.
Vastuuta kunta sen sijaan ei voi ulkoistaa. Aina silloin tällöin törmää tilanteisiin joissa palvelua myyvä tai jonka vastuulla palvelu on ei tuota itse palveluitaan, vaan sen tuottaa joku toinen. Ja kun se ei sitten toimi, niin asiakasta pyydetään olemaan yhteydessä ulkoistuskumppaniin. Eihän asiakas sen ulkoistuskumppanin asiakas ole, vaan sen joka ulkoistaa palvelunsa jonkun toisen tehtäväksi. Laadun, kustannusten ja saatavuuden valvominen ja niistä vastaaminen kuuluu sinne lähtöruutuun. Siitäkin huolimatta, että joku muu tekee varsinaisen työn. Itselläni on hyvin maanläheinen esimerkki palvelua myyvän vastuusta. Minulle tulee aamuisin sanomalehti, tai ainakin pitäisi tulla. Joskus jakelussa on häikkää ja minua pyydetään soittamaan jakeluyhtiöön. Eihän minulla ole heidän kanssaan mitään sopimusta, joten en myöskään ala setvimään heidän kanssaan jonkun toisen laatuongelmia.
Ulkoistuksessa suositaan usein isoja toimijoita, koska niitä pidetään usein varmempina ja he voivat toimittaa palvelut näennäisesti halvemmalla. Näennäisesti siksi, että palvelun laatu ei välttämättä vastaa sitä mitä haluttiin. Jotain jäi huomaamatta ja sepä onkin sitten lisämaksupalvelu. Isot pelaa massalla ja resursseja riittää. Mutta kun jokin ei toimi, niin alkaa kädenvääntö ja sopimusten tulkinta siitä kuka nyt on oikeassa ja koko sen ajan hommat seisoo. Tässä kohtaa paikallinen, pieni tai keskisuuri, yritys olisi voinut olla sittenkin laadukkaampi vaihtoehto. Vaikka hinnalla eivät ehkä pystisikään kilpailemaan.
Isot pelaajat on usein myös sijoitusfirmojen omistuksessa, jolloin raha valuu ulos kunnasta ja valitettavan usein myös ulos koko maasta. Näistä hyviä esimerkkejä on terveyspalveluita tarjoavat suomalaiset yritykset, joiden takaa löytyy aivan jotain muuta kuin suomalaisia omistajia. Kuntien ei kannata heittää rahaa hukkaan, jos sen voi estää. Oman alueen toimittajien kautta osa rahasta palautuu vähän väkisinkin kuntaan eikä sitä tarvitse pumpata sisään veroina ja korotettuina maksuina aina uudelleen ja uudelleen. Paikallisen toimittajan suosiminen on aina hyvä idea, jos se on mahdollista. Sillä voi jopa lisätä työllisyyttä, kun auttaa yrityksiä kasvamaan.
Joskus ei kannata ulkoistaa lainkaan. Se nyt vaan on tyhmää odottaa, että joku jonka tarkoituksena on takoa voittoa sijoittajille tekisi asiat nyt ja aina halvemmalla. Lukekaa sopimuksenne huolellisesti ja etenkin se vastuuvapautuslauseke. Joskus niihin ui mukaan myös minimiaika ja marginaalikorotukset, jotka nostavat hintaa vuosittain etkä pääse sopimuksesta eroon.
Sopimuksia kannattaa myös tarkastella aika ajoin, vastaako se vielä tarvetta vai onko tilanteet muuttuneet.